Onnistumisessa tärkein.... Motivaatio!

Eilisestä keskustelusta ystäväni kanssa tuli mieleeni kirjoittaa motivaatiosta. Siitä on tullut monen monta kokemusta pt-urallani! 

Motivaatio on ainut asia, mikä asiakkaalla tulee olla kun tulee kysymään apua, on kyse sitten painonpudotuksesta, lihasten kasvattamisesta tai mistä tahansa.. Motivaatio. Se lähtee täysin omasta itsestä, ja ilman sitä onnistuminen on vaikeaa. Personal Trainer pyrkii pitämään motivaation yllä parhaalla mahdollisella tavalla, ja auttaa kun on huono päivä. Mun asiakkaat saa aina soittaa mulle, jos on motivaatio hiipumassa, on tullut syötyä pullaa ja lipsuttua ruokavaliosta... Sitten puhutaan asia läpi, ja matka jatkuu! Mutta jos sitä motivaatiota ei ole yhtään, kun asiakkaaksi hakeudeutaan, on projekti huomattavasti haastavampi... 

Personal Trainerin tarkoitus on kertoa miten tehdään, miten treenataan, miten syödään, ja niitä ohjeita tulee noudattaa. Uskon, että monella trainerilla on kyky huomata, jos näistä asioista valehdellaan ;) Ja toki se näkyy puntarillakin, jos mitään muutosta mihinkään suuntaan ei tapahdu ruokavalion muokkauksista huolimatta. 

Olen myös kuullut joskus asiakkaaltani, että traineri ei ota vastuuta asiakkaasta, jos hän lipsuu, eikä syöminen ja treeni suju. PT ei voi vahtia asiakkaita jatkuvasti 24/7, vaan asiakas on myös itse vastuussa projektin onnistumisesta. Jos koko ajan syö mitä sattuu ohjeiden vastaisesti kaikki keinot kokeiltuna, ei ole tarpeeksi motivoitunut muutosta tekemään. Toinen tapa olisi toki muuttaa vahdittavaksi 24/7  ;) 

Joskus ihmisen täytyy vain johtaa myös itseään. Opit, neuvot ja niksit saadaan opettajalta, tässä tilanteessa Personal Trainerilta, mutta miten niitä oppeja käyttää, riippuu asiakkaasta itsestään. Tämä samainen asiahan koskee myös missä tahansa asiassa menestymistä, ja minkä tahansa tuloksen saavuttamista.. 

Yhtä yleinen syy tulosten mättämiseen, on syömättömyys, kuin syöminenkin. Ihmisten luonne on kaikkimullehetinyt, ja jätetään päivällisiä välistä, tai korvataan ne ateriankorvikkeilla. Se EI onnistu, vaikka kuvitellaan, että tällä tavallahan saan vähemmän energiaa. Tosin herkkujen ylensyömisenkään kanssa, EI onnistu.  

Harmillista on myös se, että tehdään kovasti kolme kuukautta yhdessä töitä, kaikki menee sen aikaa hyvin. Päästään normaaliin painoon.. Mutta parin kuukauden päästä ollaan lähtötilanteessa! Ei olla enää tilivelvollisia pt:lle. Oliko tällöin motivaatio elämäntapojen muutokseen kunnossa? 

Painonpudotus on pitkä projekti, trainerit eivät ole ihmeen tekijöitä, vaan pitkät projektit suoritetaan yhdessä, johon vaaditaan molempien osapuolinen sitoutumista ja motivaatiota, vastuuntuntoa. Tekosyitä jos jonkinlaisia on kuultu matkan varrella! Milloin mies tuo herkkua, milloin on juhlat, milloin on väsy niin ettei voi liikkua ja tekee vain mieli syödä, milloin teki mieli enemmän kermapastaa kuin kanaa, onhan näitä.. Pitää tehdä PÄÄTÖS, syönkö kolme palaa kakkua, karkkeja, pizzaa, vai maistanko vain vähän yhtä? Elämässä on kyllä aikaa maistaa monta kertaa jotain noista, kun elämäntavat on muuten terveelliset, ja paino hallinnassa.

Elämä on oppimista jatkuvasti, ja toivon, että saan asiakkailleni sellaiset eväät annettua projektien aikana, että siitä on hyvä jatkaa omatoimisesti eteenpäin, terveenä ja keveänä läpi loppu elämän! :) 

 

Eroon raskauskiloista-projektia...

Toinen paljon pyydetty aihe.. Miltä näytän nyt, ja miten oon sen tehnyt. Lähtökuvathan löytyy aiemmista kirjoituksistani.. Siitä on nipistetty tän vuoden aikana yhteensä noin 15 kg silkkaa rasvaa! :)
Lihasmassa ei tällä hetkellä vastaa toivomaani tasoa, etenkin keskivartalo vaatii reippaasti muokkausta! Mutta mennään kesä vähän keveämmällä ololla ja jatketaan tosiaan sitä lihasmassan keruuta sitten syksyllä.

Tässä nykyhetki. Kiitos kuvista Hannalle!! :)

Miten mä tähän oon päässyt, oli yksi kysymys.. Siihen on toiminut kolminaisuus : Treeni, ruokavalio ja lepo. Vuoden alusta löin vetoa, ja olin syömättä makeita herkkuja kolme ja puoli kuukautta. Karsin samalla muutenkin sokeria ruokavaliostani. Muuten mun ruokavalio, on aika "normaali". Syön aikalailla mitä tekee mieli, mutta pyrin valmistamaan ruuat terveellisellä tavalla. Tärkeä pointti mulla on syömisessä säännöllisyys, ja se, että joka aterialla on proteiinia.

Aamupuuro maistuu hyvin raejuuston kanssa, mutta toisinaan syön aamuisin myös rahkaa lisukkeilla. On katastrofi, jos aamulla huomaa että rahka ja raejuusto on loppu! Sitten pitää tehdä aamuaerobinen kauppaan ;)

Muuten vannon kanan, kananmunien, lihan ja kalan nimeen, sekä runsaaseen kasvisvalikoimaan. Mitä värikkäämpää, sen parempi! :) Leipä mulla on vähän itse asiassa vähän kuin vahingossa pudonnut kokonaan pois ruokavaliosta. Sitä ei tuu syötyä kuin hyvin, hyvin harvoin..

Olen sitä mieltä, että painonpudotuksen tulee olla sopivan rentoa, keskittyen ruokailun ja kasvisten monipuolisuuteen ja määrään. Riittävä proteiininsaanti pitää myös tuvata, ettei laihdutuksen myötä massaa lähde lihaksista, vaan nimenomaan rasvasta. Lihasmassan häviämisen estämiseksi, suosittelen myös lihaskuntoharjoittelua! Painonpudotuksessa suurin osa tulee ruokavaliosta, liikunta viimeistelee sen, ja muokkaa kroppaa haluttuun suuntaan, sekä lihaskuntotreeni estää nimenomaan sitä lihasmassan häviämistä. Lihaskuntotreeni vaikuttaa muutenkin positiivisella tavalla, sillä siinä jälkipoltto on suurempaa, ja tietysti lihas kuluttaa levossakin enemmän energiaa, kuin rasva. :)

Liikunnan suhteen olen ollut todella aktiivinen, parina päivänä viikossa kaksi treeniä, toinen salilla ja toinen painottunut aerobiseen. Kahvakuulailu on myös ollut aktiivisesti mukana, sekä itse ohjattuna, että rivissä kollegan tunnilla. Se on niin mahtava ja tehokas liikuntamuoto! :)
Tällä hetkellä mulla on menossa salilla viisijakoinen ohjelma. Pieniin osiin jaettuna pystyy hyvin keskittymään tiettyihin lihasryhmiin kerrallaan. Ohjelma on tuntunu oikein hyvältä ja toimivalta!
Tässä on itselläkin vielä kiristettävää ja tiristettävää rasvasta, mutta hyvää vauhtia mennään. Vielä on pari kuukautta aikaa ennen kesämekko säitä. Vai mahtaako niitä tulla tänä kesänä? ;)

Tänään oon kuitenkin vapaalla ja vietän lepopäivää rakkaimpien ihmisten kanssa.
Oikein ihanaa pääsiäistä, nauttikaa ja rentoutukaa! Palataan arkeen taas ensi viikolla :)

Historiaa.

Multa on paljon kysytty, että kirjoittaisin mun historiasta.. Moni mun asiakaskaan ei taida paljoa mun historiasta tietää. :) Joten tässä sitä vähän tulee.... :)

Jos lähdetään liikkeelle ihan alusta, niin oon syntynyt 1986 Kankaanpäässä. Taisin olla alle kolmen vanha, kun äiti vei mut ja mun siskon yleisurheilukouluun. Sille tielle jäätiin, vaikka kokeilin monia muitakin harrastuksia, kuten lentopalloa, ja nyrkkeilyä.. Yleisurheilu vei aina voiton muista! :) Ei tainnut koulunkäyntikään oikein kiinnostaa, kun teki mieli vaan treenata koko ajan. Se näkyi ehkä vähän myös mun arvosanoissa. Ainut kiitettävä tais olla se liikunta ;)
Aluksi vähän kaikki lajit oli yleisurheilussa mukana, sitten pikamatkat tuli päälajiksi. Totesin sprintin olevan loppujen lopuksi aika tylsää, mutta nopea kun olin, päätin alkaa hypätä pituutta ja kolmiloikkaa. Se oli looginen vaihtoehto, koska pitkän matkan juoksijaa musta ei olisi saanut millään! Kolmiloikasta tulikin sitten lemppari ja ykköslaji, ja sitä hyppelin niin kauan, kunnes päätin yleisurheilun 17-vuotiaana lopettaa kokonaan..

Yleisurheilun lopettamisen jälkeen tuli vähän liikkumaton kausi.. En oikein tiennyt mitä tekisin. Kävin lukion loppuun, ja kirjoitin ylioppilaaksi 2005. Valittuna oli tietysti silti kaikki liikunnankurssit! Kun en kirjoitusten jälkeen tiennyt mitä tehdä edelleenkään, lähdin Maarianhaminaan au pairiksi. Siellä vietin jonkun aikaa elämästäni, miettien mitä elämältä haluan. Poliisin ammatti kummitteli mielessä usein... Hainkin poliisikouluun, mutta poliisia musta ei ole vielä tullut. Yhä edelleen poliisikoulu kummittelee mielessä joskus... Mitä jos... Mitä jos kuitenkin... En tiedä. Elämä saa näyttää mitä se tuo ;)

Tampereen ja poliisikoulun sijasta suuntasin Kauhavalle tradenomi-kouluun 2006. Kiva paikka, kivat kaverit... Mutta itse ala.... EI! Kirjanpito, verotus, laskentatoimi.... Vajaan vuoden viihdyin, sitten tämä neiti otti jalat alleen siitä koulusta! Ja mietintä alkoi alusta.... Mitä mä haluan tehdä..

Yleisurheilutausta oli jättäny muhun liikunallisen elämäntavan, olin innostunut salitreenistä, juoksin paljon.. En olisi halunnu tehdä muutakuin treenata. Siitä se lamppu syttyi! Mä haluan Personal Traineriksi! Mikä tuuri mulla kävikään, että sain heti työpaikan Finnbodylta Lapualta ja Seinäjoelta. Saman tien pääsin tekemään sitä työtä, mitä sillä hetkellä opiskelin. Tunne vaan vahvistui koko ajan, että liikunta on se mun juttu. Saan itse hyvän mielen, ja saan muille hyvän mielen. Kun olin valmis pt, oli se aika vieras käsite vielä Pohjanmaalla, ja itse asiassa varmaan koko Suomessa. Valmistuin siis jo 2007.. Pitkään oon sitä työtä siis tehnyt, ja pitkään haluan vielä jatkaa! :)

Jatkoin opiskelua vielä urheiluhierojaksi, jotta saisin myös siltä puolelta ammattitaitoa lisää. Hierontaa teen myös siis koko ajan, mutta se on taka-alalla pt-hommien ja ryhmäliikunnan vallitessa tällä hetkellä.

Pitkän kaavan kautta ollaan menty tähän pisteeseen, mutta nyt saan oikeasti tehdä sitä, mistä tykkään, ja mistä nautin! <3

Muutoksia..

Moikkamoi!

Muutoksen tuulet puhaltaa! Väsäsin blogille aivan uuden ulkomuodon.. :) Ideoita siihen otan kovasti vastaan, jos teille tulee mieleen!

Mun äitiysloma loppui hyvin lyhyeen. Kuukauden maltoin kotosalla olla, kun jo mieli teki töihin.. Niimpä löysin itseni ohjaamasta kahvakuulatuntia. Paluu meni hyvin, pikkuhiljaa nostin työmäärää, ja nyt jo voi melkein sanoa, että olen täysipäiväisesti töissä.. Kesäkuntoon laitellaan porukkaa kovaa kyytiä! :)

Se mun raskauskiloista eroon prosessikin jäi kertomatta loppuun. No, sanotaan siitä lyhyesti, että kaikki kilot on karisseet, mutta kropan koostumus ei vielä miellytä omaa silmää. Eli kesäkuntoon tässä koitetaan saada itse kutakin! Kesäksi vähän kiristystä, ja rasvanpolttoa, syksyllä sitten jatketaan lihasmassan kasvattamista ;)
Ruokavaliohan tässä tärkeintä on, pitää saada just sopivasti energiaa. Ei alle perusaineenvaihdunnan missään nimessä, nyt olen koittanut mennä 400-500kcal miinuksella per vuorokausi. Sopivaa vauhtia putoaa paino, ja nimenomaan rasvaprosentti on laskenut! Seuraan sitä aika tarkasti, ettei vaan lihas lähde kutistumaan ;)
Alla on kuva kunnosta reilu kuukausi sitten, siitä on vähän saatu kiristettyä lisää vielä..
P.s. Kiitos Hannalle kuvista! :)

Mun asiakaskunta on kivasti laajentunut, sekä Lapualle, että Seinäjoellekin nyt.. Niimpä hain salikortin myös tänne Lapualle. Olin positiivisesti yllättynyt tästä paikasta, sillä en ollut oikeastaan käynyt siellä ennen, kuin nyt asiakkaideni kanssa. Kiva crosstraining-sali on käytettävissä lähes koko vuorokauden, ja se jos joku on huippua! Lapsen kanssa ei voi koskaan ihan tarkkaan tietää, koska pääsee lähtemään treenaamaan. Tämä paikka on jo kerran testattu :)

Toki on muutenkin mukava, jos aamuisin haluaa lähteä treenaamaan, niin ei tarvitse ajella Kauhavalle, vaan saa kipasta jalkasin salille, tulee samalla hyvät alkuverkat!  Tuo aamureeni ei vaan vielä sovi mulle, lenkkiä lukuunottamatta.. Mulla kestää aina jonkun aikaa herätä, ja tein hienosti palkkarin mukaani salille. Reenin jälkeen menin tekeen loppuverkkaa ja ajattelin hörppiväni palkkarin samalla. Ihmettelin vähän makua, ja koostumusta, kun se oli niin outo..... Olin unessa sitten heittänyt proteiinivanukasjauheet sheikkeriin ja vedet sekaan! Astetta haastavampi oli saada ryystettyä palkkari, mutta pakko oli jotenkin saada se sieltä nassuun, kun tuli asiakas reenattavaksi vielä sen jälkeen... :D
Onnistuin, mutta helpompi olis huomattavasti ollu lusikalla ;)

Täällä on koko päivän satanut vettä, nyt näyttää selkenevän.. Jospa suuntais itsensä vielä lenkille! Vaikka ei se sade ole mikään tekosyy jäädä sohvannurkkaan ;)