Suutarin lapsella ei ole kenkiä!

Tulipa taas todistettua vanha sanonta, suutarin lapsella ei ole kenkiä... Hieroja on niin juntturassa että ihan hävettää! Luulin, että kuolen kun joudun, tai pääsen hierontaan. No ei siinä ihan niin käynyt, mutta tais siellä paikat aika kireät olla... Kuulemma niin, että jos olisin raskasta punttia vetänyt, niin olisi voinut kuulua vain nips ja naps! Lihakset kun ei juurikaan joustanut... syystä tai toisesta! :D Ei siis ihme, että kättä särkee, hartiat jomottaa, si-nivel... En viitti edes sanoa miltä se on tuntunut! Nyt täytyy ehdottomasti keskittyä vauvan kanssa parempiin asentoihin syöttäessä. Ahkerasti oon koittanu selkää ja hartioita venyttääkin, mutta eipä se enää auta tietyn pisteen jälkeen, melkein vaan pahentaa asioita.. Onneks uusi aika on parin viikon päästä, nyt tuntuu myös jo huomattavasti paremmalta! Jospa saatais selkä ja jalat taas reenikuntoon niin välttyis ainaki mahdollisilta vammoilta ja saa huoletta reenailla.. On siis ollu jotain hyötyä siitä taas että on pitäny vielä himmailla!
  

Moni varmaan on nähnytkin mun jakaman reenikaveri-ilmoituksen! Kivasti on tullu vaihtoehtoja, ja paljon erilaisia henkilöitä. Kiitos niistä! :) Valinta tulee olemaan aika vaikea, ehkä pyydän teistä paria ehdokasta treffeille.. :)
Tarkoitus siis saada sellainen kaveri, joka on valmis treenaamaan salilla 4-5 kertaa viikossa. Aloitan pikkuhiljaa kovemmat treenit itsekin, ja olisi mukava, että pystyttäis joskus treenaamaan yhdessä, jotta saatais katsoa toistemme tekniikoita, varmistamaan raskaiden painojen kanssa, saamaan toisistamme tsemppä jne.. Ja tietysti, haluan seurata meidän matkaa ja tuloksia mun blogissa ja sivuilla! Lihasta kasvattamaan siis, ja tekemään kovia tuloksia molemmille. :) Mä autan ohjelmien kanssa, ja ruokavalion kanssa toki! Vaatimuksina oli siis asuminen lähellä, tai olet valmis kulkemaan salille Kauhavalle ja 120% sitoutuminen. Tarkoittaa että ei hypitä hippaamaassa joka vkloppu, ja herkutella iltaisin, vaan mennään reenaamaa! Jos haluat tiukemman kropan kesäksi, niin pikapikaa mulle viestiä joko facebookiin, tai sähköpostiin pienen kertomuksen kanssa missä tulee vähän ilmi taustaa susta ja treeneistäsi.

Olen pian yhteydessä muutamaan teistä, niin päästäis vaikkapa jo ensi kuun alusta yhdessä liikkeelle!

Mä lähden viettämään lepopäivää reeneistä, jos laittais vaikka imurin heilumaan ja kuluttais reeniajan siivoamiseen ;) Nähdään!

P.S. Yksi tykkäys lisää niin saadaan 200 facebookissa täyteen!! ;)

Täydellisen huono äiti!

Onko olemassa mitään muuta sellaista asiaa, mitä arvostellaan yhtä paljon kuin äitiys?

Voi että mulla menee hermo.. Onko täydellistä äitiä olemassa muiden mielestä?! Miksi ihmisten pitää puuttua toisten elämään?! Eikö kannattais ihan jokaisen keskittyä omaan elämäänsä, ja tehdä siitä täydellinen.
Olen saanu aika erilaista palautetta mun töihin paluusta... Kuten edellisessä postauksessa kirjoitin, lapsella on sekä isä, että äiti. Eikö isä voi hoitaa lasta sen aikaa, kun äiti käy ohjaamassa jumpat? Onko huono äiti sitten, kun ei ole 24/7 vauvan kanssa? Jos jumpat ja liikunta on henkireikä ja tuo pelkkää positiivista elämään, niin eikö se ole sallittua! :) Jumppien jälkeen mä oon täynnä virtaa ja hyvällä mielellä. Jumpat ei aiheuta krapulaa, eikä väsymystä, eikä huonoa omaatuntoa... Niin... Enkä noita lisätulojakaan katso pahalla tällä suuuuuurella äitiysrahalla! Joo, vauva on kerran vain pieni, mutta jos aikaa menee se pari tuntia viikossa niin... Eikö se ny oo ihan sama mihinkä sen ajan kuluttaa! :D
Käyköön joku kahvilla, joku kauneushoidossa, mistä kukakin nauttii. Aion myös todistaa sen, että raskautta ei voi enää tekosyynä siihen, että on huonossa kunnossa, ja vartaloon muka jää ylimääräistä. Se on ihan vain itsestä kiinni! Jokainen äiti kai luulee olevansa se paras, ja antaa ohjeitansa. Parasta on, että niitä tulee myös niiltä, joilla ei edes ole lapsia.. Annanpa näiden kommenttien mennä toisesta korvasta sisään, ja toisesta ulos. Enköhän mä ole paras äiti neidille <3
Hänelle on nimikin jo keksittynä, mutta enpäs sitä paljasta ennen ristiäisiä! :)
Mun kaveri kävi ottamassa siitä vähän kuvia 1kk kunniaksi. Tässä yksi meidän yhteiskuva :)

Treenit sujuu toistaiseksi vielä melko iisillä tavalla. Salilla on käyty, just sieltä palasin, mutta vieläkin painot liian kevyinä mun makuun... Yritän malttaa kaks viikkoa vielä odotella ennen raskasta nostelua. Kunhan jälkitarkastus on ohi, lataan painoja pikkuhiljaa lisää. Ehkä tää on näin silti ihan hyväkin, olisin kuitenkin ladannu tankoon samat painot, mihin jäin ennen raskautta! Siinä olis voinu käydä hurjasti, ainakin niin, että seuraavana päivänä, tai ennemminkin seuraavina päivinä kävely olis muistuttanu ehkä lähinnä pingviiniä, eikä käsiä olisi pystynyt suoristamaan! :D
Huomisia jumppia odotan jo niin kovasti, buukkasin siihen pari pientä pt-projektiakin. Kyllä vain, luitte oikein, teen töitä! Minä huono äiti nautin työnteosta ja ihmisten auttamisesta hyvään kuntoon! :D

Pikkuneiti kaipaa ruokaa, palataan taas! :)

No moi taas! :)

Onpa pitkä aika viime kerrasta... Ehti tyttökin tulla maailmaan jo kohta kuukausi sitten! Kiltti ja reipas neiti onkin, antaa äidin levätä ja ruoka maistuu! Hah, multa on peritty ainakin siis unenlahjat ja ruokahalut! ;)

Tässä me ollaan, äiti ja tytär :)

 

Oli ehdottomasti elämän liikuttavin hetki saada neiti tälle puolelle jatkamaan kasvamista. Samalla kun hän kasvatti itseään mun mahassa, hän kasvatti samalla mua. Aika kiitettävästikin ;)

On ollut erittäin haastavaa tällaiselle superenergiapakkaukselle olla vielä liikumatta kunnolla, koska mun olo on ollut pidemmän aikaa erittäin hyvä! Pitkiä kävelyitä tehtiin muutama viikko, kunnes kävin vähän niinkuin vahingossa tuuraamassa tunnin. Ja sitten toisen.. ja kolmannen... ja nyt mulla on vakitunti jo keskiviikkoisin! :D

Kauan mä maltoin olla poissa estradilta..... Hmm, 1,5 kuukautta! Mutta mikäs siinä, me saadaan niin hyvin aikataulut sumplittua miehen kanssa, että se on mahdollista. Onhan lapsella sekä äiti, että isä :)

Itseasiassa mä en ymmärrä ihan sellaista, että lapsi on täysin äidin vastuulla, eikä äiti voi tehdä mitään omia juttujansa. Mä tartten ainakin välissä jotain täysin muuta, sillä tavalla oon myös varmasti parempi äiti, ja ainakin paremmalla mielellä! :)

 

Tuo paikallaan pysyminen ei ole ollut se ainoa haaste. Toinen on ollut ihan suoraan sanottuna vartalon muutokset! Kun on elämänsä harrastanut aktiivisesti liikuntaa ja tulee pakosta tauko, jolloin lihasmassa pienenee ja kropan rakenne muuttuu... Se on vaikea tällaisen kropastaan "hieman" kriittisen hyväksyä! Kiitollinen saan olla kuitenkin, että oon palautunut niinkin nopeasti. Mutta kriittisen olo on silti melkolailla plösö....

 

Ensi kesänä aionkin olla elämäni kunnossa! Kropan remontti alkaa....  ÄN. YY. TEE. NYT!! :)

 

Tervetuloa sitä seuraamaan, nyt se on sitte julkista! ;)

Eli kai tässä täytyy jotain sitten tehdä?! :D

 

Lähtötilanne siis kuukausi synnytyksestä :

 

 

 

Tänään olin ensimmäisen kerran hmm... ehkä kolmeen kuukauteen salilla. Hyvin kevyesti piti lähteä liikkeelle, vaikka millään ei olisi malttanut enää yhtään himmailla!

Pidempiä 15 sarjoja kroppaa herätellen kävin läpi päälihasryhmiä. Painot siis kevyinä, on kuitenkin niin lyhyt aika vasta kulunut, enkä halua ainakaan yhtään takapakkia. Hyvä mieli tuli silti heti kevyemmästäkin reenistä. Ehkä se tuli jo vain siitä kun tunsi tutun tuoksun ja sai sen rautapalan taas käteen! ;)

 

Palataan näissä merkeissä taas myöhemmin, mä siirryn unille! :)