Voihan nyt......

Voihan nyt video! Vihdoin ja viimein sain luvan treenata ja liikkua kunnolla, niin enkö mä kerää itteeni jostain kamalan räkätaudin. Tää on niin mun tuuria!! :(
Tuli muutamat ärräpäät kun toissa-aamuna heräsin nokka tukossa. Ja mikä inhottavinta, meidän pikkuneiti on nyt saanut saman flunssan. Täytyy kohta kipaista apteekkiin hakemaan neidille helpotusta!

Niin joo, kiitos paljon kaikista yhteydenotoista reenikaveri ilmoitukseen! Oli vaikea päättää yhtä ainutta reenikaveria.. Kun sain päätökseni lyötyä lukkoon, valkkasin kaikkien joukosta Heinin :)
Tällä viikolla ajattelin jo, että päästäs salille, mutta eipä mennykkää niinku Strömsössä! Ehkä ens viikolla sitten.. Kuulette sitten paljon lisää meidän treeneistä ja mitä ollaan saatu aikaan! Vaikuttaa kyllä paljon siltä, että tässähän saattaa saada kaverin ihan muutenki, oli meinaa niin pirtsakka ja hymyinen ja puhelias tytsy! :) Heti tulikin jotenkin sellainen intuitio, kun Heini mulle kirjoitti, eiköhän valinta siis ole oikea :)

Viime viikko oli aikas kiireinen niin en oo hirveästi kerenny kirjoitellakaan. Oltiin Volbeatin keikalla! Oli aivan mahtava! Vähän fiilistelen sitä varmaan loppuvuoden.. Se bändi on aivan pakko nähdä uusiksi!! Pikkusen väsytti keikan ja viime viikon jälkeen kun oltiin reissussa sitten koko loppu viikko.. Mutta oli se sen arvoista :) Neiti käyttäytyi hyvin, tuli nähtyä kavereita ja sukulaisia, ja sainpas paljon uusia vaatteitakin ;)

Tänään jääkin jumpat väkisin välistä kun nuhanenät koittaa parantaa itseänsä kotona :( Pitänee siis suunnitella myös ristiäisiä, nehän on jo viikonloppuna! Parempi myöhään kun ei milloinkaan :D Pitäis varmaan siis leipoa ja siivota ja..... miettiä vaatteet! Se on se vaikein asia aina ;)

P.s. Ryhmäliikunta- ja Elastisenfanit tsekatkaa tämä! Mä oon ainakin niiiiiin menossa tuonne vaikka mikä olisi! ;)

http://www.workout.fi/

Suutarin lapsella ei ole kenkiä!

Tulipa taas todistettua vanha sanonta, suutarin lapsella ei ole kenkiä... Hieroja on niin juntturassa että ihan hävettää! Luulin, että kuolen kun joudun, tai pääsen hierontaan. No ei siinä ihan niin käynyt, mutta tais siellä paikat aika kireät olla... Kuulemma niin, että jos olisin raskasta punttia vetänyt, niin olisi voinut kuulua vain nips ja naps! Lihakset kun ei juurikaan joustanut... syystä tai toisesta! :D Ei siis ihme, että kättä särkee, hartiat jomottaa, si-nivel... En viitti edes sanoa miltä se on tuntunut! Nyt täytyy ehdottomasti keskittyä vauvan kanssa parempiin asentoihin syöttäessä. Ahkerasti oon koittanu selkää ja hartioita venyttääkin, mutta eipä se enää auta tietyn pisteen jälkeen, melkein vaan pahentaa asioita.. Onneks uusi aika on parin viikon päästä, nyt tuntuu myös jo huomattavasti paremmalta! Jospa saatais selkä ja jalat taas reenikuntoon niin välttyis ainaki mahdollisilta vammoilta ja saa huoletta reenailla.. On siis ollu jotain hyötyä siitä taas että on pitäny vielä himmailla!
  

Moni varmaan on nähnytkin mun jakaman reenikaveri-ilmoituksen! Kivasti on tullu vaihtoehtoja, ja paljon erilaisia henkilöitä. Kiitos niistä! :) Valinta tulee olemaan aika vaikea, ehkä pyydän teistä paria ehdokasta treffeille.. :)
Tarkoitus siis saada sellainen kaveri, joka on valmis treenaamaan salilla 4-5 kertaa viikossa. Aloitan pikkuhiljaa kovemmat treenit itsekin, ja olisi mukava, että pystyttäis joskus treenaamaan yhdessä, jotta saatais katsoa toistemme tekniikoita, varmistamaan raskaiden painojen kanssa, saamaan toisistamme tsemppä jne.. Ja tietysti, haluan seurata meidän matkaa ja tuloksia mun blogissa ja sivuilla! Lihasta kasvattamaan siis, ja tekemään kovia tuloksia molemmille. :) Mä autan ohjelmien kanssa, ja ruokavalion kanssa toki! Vaatimuksina oli siis asuminen lähellä, tai olet valmis kulkemaan salille Kauhavalle ja 120% sitoutuminen. Tarkoittaa että ei hypitä hippaamaassa joka vkloppu, ja herkutella iltaisin, vaan mennään reenaamaa! Jos haluat tiukemman kropan kesäksi, niin pikapikaa mulle viestiä joko facebookiin, tai sähköpostiin pienen kertomuksen kanssa missä tulee vähän ilmi taustaa susta ja treeneistäsi.

Olen pian yhteydessä muutamaan teistä, niin päästäis vaikkapa jo ensi kuun alusta yhdessä liikkeelle!

Mä lähden viettämään lepopäivää reeneistä, jos laittais vaikka imurin heilumaan ja kuluttais reeniajan siivoamiseen ;) Nähdään!

P.S. Yksi tykkäys lisää niin saadaan 200 facebookissa täyteen!! ;)

Täydellisen huono äiti!

Onko olemassa mitään muuta sellaista asiaa, mitä arvostellaan yhtä paljon kuin äitiys?

Voi että mulla menee hermo.. Onko täydellistä äitiä olemassa muiden mielestä?! Miksi ihmisten pitää puuttua toisten elämään?! Eikö kannattais ihan jokaisen keskittyä omaan elämäänsä, ja tehdä siitä täydellinen.
Olen saanu aika erilaista palautetta mun töihin paluusta... Kuten edellisessä postauksessa kirjoitin, lapsella on sekä isä, että äiti. Eikö isä voi hoitaa lasta sen aikaa, kun äiti käy ohjaamassa jumpat? Onko huono äiti sitten, kun ei ole 24/7 vauvan kanssa? Jos jumpat ja liikunta on henkireikä ja tuo pelkkää positiivista elämään, niin eikö se ole sallittua! :) Jumppien jälkeen mä oon täynnä virtaa ja hyvällä mielellä. Jumpat ei aiheuta krapulaa, eikä väsymystä, eikä huonoa omaatuntoa... Niin... Enkä noita lisätulojakaan katso pahalla tällä suuuuuurella äitiysrahalla! Joo, vauva on kerran vain pieni, mutta jos aikaa menee se pari tuntia viikossa niin... Eikö se ny oo ihan sama mihinkä sen ajan kuluttaa! :D
Käyköön joku kahvilla, joku kauneushoidossa, mistä kukakin nauttii. Aion myös todistaa sen, että raskautta ei voi enää tekosyynä siihen, että on huonossa kunnossa, ja vartaloon muka jää ylimääräistä. Se on ihan vain itsestä kiinni! Jokainen äiti kai luulee olevansa se paras, ja antaa ohjeitansa. Parasta on, että niitä tulee myös niiltä, joilla ei edes ole lapsia.. Annanpa näiden kommenttien mennä toisesta korvasta sisään, ja toisesta ulos. Enköhän mä ole paras äiti neidille <3
Hänelle on nimikin jo keksittynä, mutta enpäs sitä paljasta ennen ristiäisiä! :)
Mun kaveri kävi ottamassa siitä vähän kuvia 1kk kunniaksi. Tässä yksi meidän yhteiskuva :)

Treenit sujuu toistaiseksi vielä melko iisillä tavalla. Salilla on käyty, just sieltä palasin, mutta vieläkin painot liian kevyinä mun makuun... Yritän malttaa kaks viikkoa vielä odotella ennen raskasta nostelua. Kunhan jälkitarkastus on ohi, lataan painoja pikkuhiljaa lisää. Ehkä tää on näin silti ihan hyväkin, olisin kuitenkin ladannu tankoon samat painot, mihin jäin ennen raskautta! Siinä olis voinu käydä hurjasti, ainakin niin, että seuraavana päivänä, tai ennemminkin seuraavina päivinä kävely olis muistuttanu ehkä lähinnä pingviiniä, eikä käsiä olisi pystynyt suoristamaan! :D
Huomisia jumppia odotan jo niin kovasti, buukkasin siihen pari pientä pt-projektiakin. Kyllä vain, luitte oikein, teen töitä! Minä huono äiti nautin työnteosta ja ihmisten auttamisesta hyvään kuntoon! :D

Pikkuneiti kaipaa ruokaa, palataan taas! :)

No moi taas! :)

Onpa pitkä aika viime kerrasta... Ehti tyttökin tulla maailmaan jo kohta kuukausi sitten! Kiltti ja reipas neiti onkin, antaa äidin levätä ja ruoka maistuu! Hah, multa on peritty ainakin siis unenlahjat ja ruokahalut! ;)

Tässä me ollaan, äiti ja tytär :)

 

Oli ehdottomasti elämän liikuttavin hetki saada neiti tälle puolelle jatkamaan kasvamista. Samalla kun hän kasvatti itseään mun mahassa, hän kasvatti samalla mua. Aika kiitettävästikin ;)

On ollut erittäin haastavaa tällaiselle superenergiapakkaukselle olla vielä liikumatta kunnolla, koska mun olo on ollut pidemmän aikaa erittäin hyvä! Pitkiä kävelyitä tehtiin muutama viikko, kunnes kävin vähän niinkuin vahingossa tuuraamassa tunnin. Ja sitten toisen.. ja kolmannen... ja nyt mulla on vakitunti jo keskiviikkoisin! :D

Kauan mä maltoin olla poissa estradilta..... Hmm, 1,5 kuukautta! Mutta mikäs siinä, me saadaan niin hyvin aikataulut sumplittua miehen kanssa, että se on mahdollista. Onhan lapsella sekä äiti, että isä :)

Itseasiassa mä en ymmärrä ihan sellaista, että lapsi on täysin äidin vastuulla, eikä äiti voi tehdä mitään omia juttujansa. Mä tartten ainakin välissä jotain täysin muuta, sillä tavalla oon myös varmasti parempi äiti, ja ainakin paremmalla mielellä! :)

 

Tuo paikallaan pysyminen ei ole ollut se ainoa haaste. Toinen on ollut ihan suoraan sanottuna vartalon muutokset! Kun on elämänsä harrastanut aktiivisesti liikuntaa ja tulee pakosta tauko, jolloin lihasmassa pienenee ja kropan rakenne muuttuu... Se on vaikea tällaisen kropastaan "hieman" kriittisen hyväksyä! Kiitollinen saan olla kuitenkin, että oon palautunut niinkin nopeasti. Mutta kriittisen olo on silti melkolailla plösö....

 

Ensi kesänä aionkin olla elämäni kunnossa! Kropan remontti alkaa....  ÄN. YY. TEE. NYT!! :)

 

Tervetuloa sitä seuraamaan, nyt se on sitte julkista! ;)

Eli kai tässä täytyy jotain sitten tehdä?! :D

 

Lähtötilanne siis kuukausi synnytyksestä :

 

 

 

Tänään olin ensimmäisen kerran hmm... ehkä kolmeen kuukauteen salilla. Hyvin kevyesti piti lähteä liikkeelle, vaikka millään ei olisi malttanut enää yhtään himmailla!

Pidempiä 15 sarjoja kroppaa herätellen kävin läpi päälihasryhmiä. Painot siis kevyinä, on kuitenkin niin lyhyt aika vasta kulunut, enkä halua ainakaan yhtään takapakkia. Hyvä mieli tuli silti heti kevyemmästäkin reenistä. Ehkä se tuli jo vain siitä kun tunsi tutun tuoksun ja sai sen rautapalan taas käteen! ;)

 

Palataan näissä merkeissä taas myöhemmin, mä siirryn unille! :)

 

Hei hei pitkästä aikaa!

No nyt voin kyllä kutsua itseäni jo melkein laiskaksi... Tai aluksi laiskaksi. Tai kiireiseksi.. Sitten vain olen unohtanut.. Hyviä tekosyitä miksi en oo päivitellyt blogiani ;) Kunnes eilen, multa kysyttiin, miksi en oo kirjoittanut mitään pitkään aikaan.. O ou, mitä mä vastaan... En oo muistanu! :P Mä yritän nyt skarpata ja reipastua. Tässä alkaa työmääräkin pikkuhiljaa vähenemään, tai ainakin pitää alkaa keventämään tuota urheilupuolta. Sitten pitäis ainakin löytyä hetki sitä aikaa! Masu on kasvanut jo kiitettävästi, ja se alkaa olla jo vähän tiellä esim.kyykyissä.... :)

Yhä edelleen siis ohjaan jumppia. Nyt kesällä vähän vähennettiin ryhmäliikuntaa, joten käyn vaan maanantaisin ohjaamassa kahvakuulan ja pumpin.. Jumpat sujuu siis oikeinkin hyvin, toki on tarvinnut keventää painoja jo aika paljon. Pt-hommia teen yhä, ne menee aika mukavasti yhä edelleen, kunhan osaan selittää tarpeeksi hyvin mitä tarkoitan, ei oo ihan helppoa näyttää kaikkia vatsaliikkeitä enää. Aika kiva että pääsee edes liikkumaan, vaikka keventää on pitänytkin, muuten ei ehkä pysyisi nämä kilotkaan ollenkaan kurissa ;)

Luojan kiitos, oon säästynyt vieläkin sen kummemmilta himoilta. Varsinkin niiltä epäterveellisiltä.. Alkuajan piimän juontikin on loppunu, eikä kai se niin mahottoman epäterveellistä ollutkaan ;)

Eilen illalla hoksasin, että voi apua, alle 2 kk töitä ennen äitiyslomaa! Mitenhän mä osaan olla tekemättä töitä.. Ehkä mä oon sitten "lomani" ansainnut, vai mitä? ;) Heh, ei taida olla ihan loma-aikaa, mutta odotan sitä kyllä mielenkiinnolla!

Nyt vielä riittää töitä, joten mä lähden paiskimaan niitä illaksi jääkaapin kautta! Lupaan palata pian asiaan, ja kertoa lisää kaikkia juttuja ja kuulumisia! :)

Kiirettä ja uusia juttuja.. :)

Mihin nämä päivät oikein häviää?! Taas on maanantai.. Ja kaks viikkoa kohta vapusta! Kesähän on ohi ennenkuin se ehtii alkaakaan ;)

Tässä on ollut oikein viimeinen personal training-rutistus ennen kesää. Vielä ehtii kesäkuntoon! :)
On ollut paljon päivityksiä, ja on ollut aivan mahtava huomata treenattavien kehitys! Vaikka ikää tulee lisää, se ei todellakaan tarkoita sitä etteikö vielä lihakset kehittyisi kun on siihen oikeat työkalut. Kaikki siis voi onnistua, jos ei omin avuin onnistu, niin sitten vain rohkeasti pyytää apua :)

Tässä on omat salitreenit jääneet vähän vähemmälle töiden ohella, mutta onneksi työ on liikkuvaa sorttia. Jumpat pitää väkisin liikkeessä, ja säät on ollu niin ihanan lämpöisiä, että lenkkeily on tullut kuvioihin. Käytiin mun projektihenkilön kanssa juoksemassa kymppi. KYLLÄ, hän selvisi kymmenestä kilometristä juosten. Alussa matka taisi olla 3km, hölkäten, ja siihen meni puoli tuntia. Nyt me vedettiin kymppi, ja aikakin oli hyvä. Siis huippua. Eniten ehkä nautin tässä siitä, että olen saanut muutettua taas yhden ihmisen elintavat terveellisiksi, ja näin periaatteessa autan häntä koko loppuelämän. Ehkä se on se suuri syy siihen, miksi rakastan työtäni! :)
Vieläkään ei siis vauveli vaikuta juurikaan mun omaan liikkumiseen, tosin ei tunnu kivalta juosta kovin nopeasti, eikä nostaa maksimipainoja, mutta muuten ei vielä mitään rajoituksia... Huh!

Odotan keskiviikkoa innolla, saan aloittaa ihan uuden jumpan.. Aika kivaa saada vaihtelua myös sinne suunnalle! Tunnin työosuus on vain puoli tuntia pitkä, mutta se on erittäin tehokas, raskas ja intensiivinen. Painoja ei käytetä kuin hyvin harvoin, käytetään lähinnä vain oman kropan vastusta. Mielenkiintoista! Tunnin ohjelma on vielä osittain auki, onneksi on tämä ja huominen päivä vielä aikaa hioa ohjelmaa. Kyseessä on nyt siis näytetunti, ja saan onneksi kysyttyä jumppaajilta mielipiteitä niin saan kesäksi hiottua siitä sitten vielä paremman! :) Kaikki innokkaat vaan testaamaan uutta jumppaa, lisää tietoja saat osoitteesta www.kuntokorjaamo.com !

Nyt syvennyn hetkeksi uuteen jumppaani ennen kokkailua ja illan jumppia! :)

Hyvää vappua!

Taas on aika vierähtänyt hurjan nopeasti.. Mutta eipä täällä mitään muuta ole tapahtunutkaan kuin tavallista tallaamista! :)

Viime viikko oli reenien suhteen reipas, ensimmäinen lepopäivä oli lauantaina. Jumpat toki reenautti mua maanantain ja torstain.. Keskiviikon treeninä käväisin kaverin kanssa pitkällä pyörälenkillä. Ja vielä pidemmän tuntuisen siitä teki aivan mieletön vastatuuli!! Ajattelin lähtiessä että en mä varmaan juomapulloa tarvitse... Mutta niin vaan oli pullon sisältö tyhjentynyt molempien suuhun ;) Nähtiin myös Lapuan tulvia...

Viime viikkoon kuului myös punttireeniä ja uintia.. Uintia pitkästä aikaa! Oli kivaa ja tehokasta.. Hyvä aerobinen! Harmittaa kun ei tuu käytyä useammin, vaikka tosiaan tuo uimahalli on melkein tuossa tien toisella  puolella.. Liian lähellä?! :D Sieltä tullessani tuli joku ihme mieliteko saada tonnikalasalaattia ja kananmunaa... Terveellinen mieliteko onneksi, mutta tuo kastike ehkä vähän pilaa sitä...

Viime viikon loppupuoli saikin jänniä tapahtumia, kun tutustutettiin mun Namu sen valittuun poikakaveriin.. Tais olla Namu tullut omistajaansa kun oli kranttuna eikä huolinu ketä miestä tahansa ;) Aika näyttää onnistuiko meidän paritusprojekti, ja saataisko pikkuhamstereita! :)

Nyt juomaan iltateet ja unille, jaksaa huomenna vappuilla! Hyvää vappua kaikille tasapuolisesti, ja kiltisti siman kanssa ;)

Himmailua..

Päivät ne vaan vilisee niin ettei meinaa pysyä mukana.. Taas on alkanu uus viikko! Tuntuu, että viikko hujahtaa rytmillä maanantai, perjantai, sunnuntai, maanantai.. Viime viikko on tainnut olla erityisen rankka, koska tänään on ollut tosi kova väsy! Tai viikonloppu ainakin taisi olla.. Perjantaina pidettiin peli-iltaa (rakastan lautapelejä, mutta niihin ei meinaa saada pelikavereita :( ), ja lauantaina päivällä tapasin mun lukioaikaisen kaverin. Itseasiassa tapasin niitä kaksi viikonlopun aikana.. Kumpaakaan en ollut nähnyt kahdeksaan vuoteen. Hah, miten sattuikin että treffattiin niin samaan aikaan.. Juttu luisti kun oltais nähty ihan just ennen sitä, olikos se sitten sen oikean kaverin merkki? :) Toivottavasti tästä eteenpäin tullaan näkemään vähän useamminkin..
Lauantaina tapasin myöskin "ihan uuden kaverin", joka hänkin oli todella mukava. Ehkäpä treffataan myös hänen kanssaan enemmänkin.. Ollaan kuitenkin samassa tilassa, hän vain askeleen tai kaksi mua edellä :)

Lauantain kahvittelun jälkeen saatiin fiksu idea lähteä Kuopioon. Mukavastihan se matka luisti, kun seura oli taas oikeaa ;) Sunnuntai menikin reissusta toipuessa, mutta päivä oli niin kaunis, että käväisin pyörälenkillä. Tämän jalan kanssa kun en saa, tai pysty vielä lenkkeillä omin jaloin :(
Pääasia kuitenkin, että pystyn jollain tavalla liikkua! Huomenna ajattelin kipasta uimaan, kun on niin pitkä matkakin uimahalliin ;) ja huomenillalla... ah, hieronta!

Tänään oli jumppapäivä.. Haastetta ja himmailua oli sekä jalan vuoksi, että mahan vuoksi.. Tuntuu, että se on yhtäkkiä pullahtanut esiin. Se alkaa kohta häiritä mun kyykkäämistä! Lankkukin tuntui paremmalta tehdä polvet lattiassa.. Pakko vain mukautua tirpusen tahtoon :) Eipä tämä ole kuin pieni hetki elämästä, ja on varmasti sen arvoista! Lupauduin kuitenkin ohjaamaan kesän yli, ehkä kevennysti mutta ei se haittaa.. Kuten ihanat jumppaajat sanoi, laitetaan sulle vaikka tuoli tohon keskelle lattiaa ja siitä sitten näytät mitä pitää tehdä, kunhan ohjaat! :D ihania ootte!

Tavalla tai toisella, aion heiluttaa pumppitankoa ja jatkaa mun rakkautta niin pitkään kuin ikinä pystyn <3

Rasitusvammoja ja reissuja.

Vierähtikin vähän pidempi aika viime päivityksestä! Käväisin sillä meidän reissulla, mistä kerroinkin jo aiemmin.. :) Siitä enemmän alempana!

Aloitetaan torstaista... Kävin ohjaamassa normaalisti mun pumppi-tunnin ja kahvakuulailun. En huomannut siellä oikeastaan mitään erikoista vielä.. Jatkoin matkaa tuntien jälkeen suoraan mun kaverin luokse, missä tunsin vähän kipua vasemmassa jalassa. En sen kummemmin kiinnittänyt siihen huomiota, vaan ajattelin että aamuun mennessä se on ohi! Perjantaiaamuna en huomannut mitään, mutta kun tunnin olin ollut ylhäällä niin kipu alkoi. Sinnittelin Seinäjoelle kaupungille, kunnes en enää pystynyt kävellä! Olen varsin itsepäinen, joten ajattelin etten mä nyt mene vielä lääkäriin tästä.. Lauantaina odotti koulutus, johon lähdin ajelemaan aamusta, jalka kivusta huutaen, mitä edes särkylääkeet eivät helpottaneet.. Lopputuloksena lähdin koulutuksesta aiemmin, ja marssin pakon edestä lääkärille lauantai-iltana. Kuvata mua ei saa kuin äärimmäisessä hätätilanteessa, joten oireista päätellen mulla on rasitusvamma, joka on lihas/hermo/jänneperäinen.. Menee ohi itsekseen, mutta täys parantuminen saattaa kestää jopa kaksi kuukautta!! Voi jestas. En varmasti voi olla niin kauan liikkumatta kokonaan. Onneks pyöräily ja uinti on sallittua.. Ja tietty yläkroppaa ja keskivartaloa voi aina treenata. :) Olispa vain tuo pyöräilysää vähän parempi...

Sain reissuun korkkarikiellon. Tukisiteen värin sain sentään itse valita ;)

Reissuun lähdettiin siis korottomilla kengillä. Jep, mulla oli saappaat missä oli pieni korko, vaikka lääkäri oli käskenyt kävellä vain tennareilla... muttakun tennarit ei sovi legginsien kanssa, ja farkut on alkanu olla kasvavan masun tiellä... ;)

Hyvin pääsin silti linkuttamaan eteenpäin, ja Ahvenanmaa tuli nähtyä ympäriinsä! Huippu reissu oli taas.. Vaikka kaikki reissut on huippuja kun on oikeaa seuraa! :)

Treeneistä on siis ollut taukoa koiven takia, mutta huomenna aion kyllä ohjata jumpat. Kyykkäillään sitten ilman painoja ja kevennetään kahvakuulaa. Täysin liikkumatta en voi kyllä olla, ainakaan tuon reissun epäsäännöllisen ja "einiinhyvänsyömisen" jälkeen! ;)

Nyt uppudun hetkeksi vielä töiden pariin ennen kuin on päivä on taas ohi...

Projektipäivitystä! :)

Oon niin ylpeä mun projektihenkilöstä! JES mikä motivaatio ja itsekuri ja kaikki on kohdallaan.. :)
Toissapäivänä punnittiin ja mittailtiin tän hetken tilannetta.. Alkupainosta ollaan saatu yli 10 kiloa pois, rasvaprosentti on pudonnut seitsemällä, ja lihasprosentti kasvanut neljällä. Ja kaikki tämä, vain kahdessa ja puolessa kuukaudessa!! Ja kuvat kertoo enemmän kuin sanat... Alla kuva ennen ja jälkeen. Kuva otostakin on kyllä jo kuukausi.. Pitäisikin päivittää kuvat ihan pian uudestaan!

Vasemmalla siis ennen, oikealla kuukausi sitten.. Lupaan päivittää kuvat hyvinkin pian! :)

Tehtiin myös lihaskuntotestit uudestaan ensimmäisen kerran alun jälkeen. Ihan aluksi hän ei päässyt yhtään vatsalihasta ylös asti... Nyt niitä meni 12 puolessa minuutissa! Punnerruksiin tuli kolmentoista sijaan yhdeksäntoista, ja kyykkyihin 18 vaihtui 26. Huhhuh, hatunnosto!! :)

Eilen käytiin iltalenkillä hänen kanssaan. Välissä käveltiin reippaasti, välissä juostiin. Minä olin nyt se joka tässä hidasteli tämän masukin kanssa ;) Onneksi "oikea reeni" oli tehty jo aiemmin, ja tämän tarkoitus olikin olla vähän enemmän happihyppely.. Ehkä nyt viimeistään oppii kuuntelemaan omaa kroppaansa?

Kävinpä eilen pitkästä aikaa myös hierojalla.. Oli hierojalle aika kauhistus kun alkoi käsitellä mun hartioita. Mutta kyllä sainkin pidätellä välissä huutamista. Teki kyllä niin kipeetä... Mutta niinhän se menee, suutarin lapsilla ei ole kenkiä, ja hierojan hartiat on aina aivan jumissa?! :D Ei tainnut tuo yksi kerta vielä tehdä tehtäväänsä, pitää varmaan vierailla siellä vielä muutama kerta..
Kiva pitää huolta muista, mutta itsensä niin helposti unohtaa, ennen kuin on aivan pakko mennä. Siis sitten kun pää ei enää käänny ja jomottaa vain.. ;)
Mulla on kyllä ollu oikein hemmottelupäiviä, tänään olin jo aamusta hemmoteltavana kaverin luona..

Mutta paluu arkeen, pitäisi mennä jatkaan auton puunaamisella! Josko illalla vielä houkuttaisi lähteä lenkkeilemään..

Aurinkoa loppupäivään! :)

Voi ihana viikonloppu.. :)

Voi kun oli mahtava viikonloppu... Ei treenien suhteen, vaan muuten! Treenistä ollaan oltu levolla, mutta vilinää ja vilskettä on kyllä viikonloppu pitänyt sisällään.. Ja hurjasti kilometrejä! :)

En nukahtanut sinne leffaan perjantaina. Leffa oli aika karmea.... Todellakin kauhuleffa! Pelästyin niin, että mahassa asti tuntui. En uskalla koskaan katsoa kauhuleffoja "normaalisti", vaan kurkin aina sormien välistä. Silti on aina pakko katsoa kauhuleffoja.. :D Muuten perjantaina olikin aika leppoinen koti-ilta...

Launtai alkoikin sitten muksumessuilla! :) Aluksi tunsin itseni vähän oudoksi linnuksi siellä pienen vatsani kanssa, mistä just ja just voi aatella jotain, tai sitten vain se näyttää siltä että se olisi ihan turvoksissa.. :D Muut lykkäsi vaunuja ja rattaita tai oli melkein viimeisillään.. Mutta enpä sieltä sitten kuitenkaan loppujen lopuksi tyhjin käsin päässyt lähtemään. Ja paljon saatiin vinkkejä vaunuista ym.. Vieläkin vaan mietityttää... Pehmeä vai kova koppa?! Jos teillä jollain on kokemuksia ja mielipiteitä, niin kuuntelen enemmän kuin mielelläni. :) kommenttia vaan kommenttikenttään.. :)
Muksuttelun jälkeen starttasin auton kohti Sotkamoa. Pitkä ajomatka.. Aikaa olla yksin ja ajatella asioita. Lähdin tapaamaan vanhaa ystävääni au pair-ajoiltani. Muutama vuosi oli vierähtänyt edellisestä tapaamisesta! Teki kyllä hyvää tuo huippu, vaikkakin lyhyt reissu. On ollut viime aikoina niin hurjasti kaikkea negatiivista, että teki oikein gutaa ajella yksin ja hetki hengähtää kaikesta.. Viimeinen kettu-käyräni nostaja oli kukas muu kuin verottaja, jonka kanssa on ollut yrittäjyyden alusta asti ollut jotain säätämistä. Kaikki onneksi niiden puolelta.. Onneksi  mulla on mun kirjanpitäjä. Ilman sitä en kyllä saisi kaikkia asioita setvittyä niin nopeasti ja helposti. Vieläkään mun ei tarvinnut mennä verotoimistoon, toivottavasti selviän ilman sitä vielä kaaaauan! :D

Tänään käväisin aamusta Seinäjoella kaverin kanssa. Vähän suunniteltiin samalla meidän reissua, joka on tuloilla viikonloppuna. Kauan on sitä odotettu, ja nyt se häämöttää jo aivan lähellä! :) Eväätkin on hankittuna, että ei tarvitse pysähtyä matkalla syömään huoltsikoiden "terveellisiä" aterioita ;)

Tänään pääsen vielä vetäsemään jumpat, PerfectBodya ja Spinniä :) Ne tulee kyllä erittäin tarpeeseen, on meinaan niin ähkyturvonnupaksu olo, mutta tässä tilanteessa siitä on kai turha yrittää hetkeen päästä eroon! Mutta jospa se edes vähän helpottaa tuntien jälkeen ;)

Jänskättää vähän myös mun projektihenkilön tapaaminen illalla... Hmm, pitäiskö vetästä oikeen kunnon hikireeni hänelle! Tuloksia kuulette sitten myöhemmin... ;)

Hei kaikki! :)

Tervetuloa lukemaan mun blogia. Täällä pääset seuraamaan samaa projektia, mikä on ollutkin menossa jo facebookissa. Pääset myös seuraamaan mun omia treenejä, ja miten raskaus vaikuttaa niihin, sekä kurkkaamaan vähän syvemmälle mun elämään. Ja ehkäpä myös sitten syksyllä, miten päästään niistä raskauskiloista eroon.. ;)

Olen siis 26-vuotias personal trainer. Asun avomieheni ja kahden kissani kanssa Etelä-Pohjanmaalla.

Tammikuussa tein aikamoisen siirron vieraaseen junaan. Vaihdoin päivätyöni silmänräpäyksessä yrittäjäksi. Olin kauan halunnut tehdä personal trainerin hommia, mutta en ollut uskaltanut ottaa sitä viimeistä askelta. Sopivan risteyskohdan tullessa vastaan, mun mies "tuuppasi" mua kääntymään sille pelottavalle polulle mikä oli täynnä kaikkea uutta. Mutta en ole katunut! Nyt teen mun unelmaduunia, ja oon itseni pomo. Sehän on vasta kivaa! ;)
Ohjaan myös ryhmäliikuntaa, ja nautin siitä paljon. Jumppaajat saavat aina hyvälle tuulelle, vaikka itse olisi väsynyt tai olisi huono päivä. Eilen viimeksi sain taas sen huomata! Ja se energia mikä siellä salissa on..Ja se fiilis kun näkyy niitä irvistyksiä ja puuskuttamista, mutta periksi ei anneta! Tuntuu hyvältä kun saa tsempattua ihmiset tekemään parhaansa. :) Oman haasteensa tähän työhön tuo nyt tuo pieni uusi elämän alku, mikä kasvaa hurjaa vauhtia mun masussa. Olen saanut monenmoista kieltoa jo tähän mennessä, kuten "ei saa sitten hyppiä"... Enhän mä sitä aina muista, kun fiilis vie jumpassa mukanaan! ;) 
Hihhi, olipa jotkut aavistelleetkin jo jotain viime viikolla jumpassa, mutta eivät tohtineet sanoa mitään, kun en ollut kenellekään vielä kertonut.. Mitäpä sitä enää salailemaan! Saanpa vaihtaa t-paidoista takaisin jumppatoppeihin, kun tämä asia on nyt tuotu julki ;)

Tässä vähän "alkuinfoa", mitä tuleman pitää.. Taidan ottaa pienet päikkärit noiden mun karvakamujen kanssa, etten nukahda illalla leffaan.. :) Huomenna onkin erikoiskivapäivä, siitä kuulette sitten myöhemmin! ;)