No moi taas! :)

Onpa pitkä aika viime kerrasta... Ehti tyttökin tulla maailmaan jo kohta kuukausi sitten! Kiltti ja reipas neiti onkin, antaa äidin levätä ja ruoka maistuu! Hah, multa on peritty ainakin siis unenlahjat ja ruokahalut! ;)

Tässä me ollaan, äiti ja tytär :)

 

Oli ehdottomasti elämän liikuttavin hetki saada neiti tälle puolelle jatkamaan kasvamista. Samalla kun hän kasvatti itseään mun mahassa, hän kasvatti samalla mua. Aika kiitettävästikin ;)

On ollut erittäin haastavaa tällaiselle superenergiapakkaukselle olla vielä liikumatta kunnolla, koska mun olo on ollut pidemmän aikaa erittäin hyvä! Pitkiä kävelyitä tehtiin muutama viikko, kunnes kävin vähän niinkuin vahingossa tuuraamassa tunnin. Ja sitten toisen.. ja kolmannen... ja nyt mulla on vakitunti jo keskiviikkoisin! :D

Kauan mä maltoin olla poissa estradilta..... Hmm, 1,5 kuukautta! Mutta mikäs siinä, me saadaan niin hyvin aikataulut sumplittua miehen kanssa, että se on mahdollista. Onhan lapsella sekä äiti, että isä :)

Itseasiassa mä en ymmärrä ihan sellaista, että lapsi on täysin äidin vastuulla, eikä äiti voi tehdä mitään omia juttujansa. Mä tartten ainakin välissä jotain täysin muuta, sillä tavalla oon myös varmasti parempi äiti, ja ainakin paremmalla mielellä! :)

 

Tuo paikallaan pysyminen ei ole ollut se ainoa haaste. Toinen on ollut ihan suoraan sanottuna vartalon muutokset! Kun on elämänsä harrastanut aktiivisesti liikuntaa ja tulee pakosta tauko, jolloin lihasmassa pienenee ja kropan rakenne muuttuu... Se on vaikea tällaisen kropastaan "hieman" kriittisen hyväksyä! Kiitollinen saan olla kuitenkin, että oon palautunut niinkin nopeasti. Mutta kriittisen olo on silti melkolailla plösö....

 

Ensi kesänä aionkin olla elämäni kunnossa! Kropan remontti alkaa....  ÄN. YY. TEE. NYT!! :)

 

Tervetuloa sitä seuraamaan, nyt se on sitte julkista! ;)

Eli kai tässä täytyy jotain sitten tehdä?! :D

 

Lähtötilanne siis kuukausi synnytyksestä :

 

 

 

Tänään olin ensimmäisen kerran hmm... ehkä kolmeen kuukauteen salilla. Hyvin kevyesti piti lähteä liikkeelle, vaikka millään ei olisi malttanut enää yhtään himmailla!

Pidempiä 15 sarjoja kroppaa herätellen kävin läpi päälihasryhmiä. Painot siis kevyinä, on kuitenkin niin lyhyt aika vasta kulunut, enkä halua ainakaan yhtään takapakkia. Hyvä mieli tuli silti heti kevyemmästäkin reenistä. Ehkä se tuli jo vain siitä kun tunsi tutun tuoksun ja sai sen rautapalan taas käteen! ;)

 

Palataan näissä merkeissä taas myöhemmin, mä siirryn unille! :)